sunnuntai, 9. toukokuu 2010

Etusivu

16.05.2010

Hehee, ei oo vähään aikaan tultu päiviteltyä? No, mutta arvatkaas mikä on syynä? Tietenkin tuo ihana ilma mikä tuolla pihalla on! Joka päivä on ollu ainakin 25 astetta lämmintä, saa nähdä jatkuuko pitkäänkin... Joten, ottakaas kaikki ilo irti näistä makeista hellepäivistä ; D

Väsäsin äsken uuden pohjan, mutten ottanut sitä käyttöön, koska en oikein pitäny väreistä... Saa nähdä tuleeko se käyttöön :> Joku kyseli tänne myös latauslistaa, eli sekin on jossain vaiheessa tänne väkerrettävä, kun on niin kova kysyntä ; D

Olen kuitenkin pelaillut hieman muilla perheille. Sierroilla ei ole tultu pelailtua, mutta seuraavan osan juoni on paperilla tarkasti kirjoitettuna : D Koetan patistaa itseni tällä viikolla pelaamaan tuolta pihalta. Niin, niistä muista perheistä, pelasin nimittäin perheellä Cole. Tällä hetkellä alla näkyvässä rotiskossa asustaa Colen perhe, mutta veikkaampa, että taloa tullaan näkemään ehkä jopa seuraavassa tai sitä seuraavassa osassa, aivan uusilla asukkailla nimittäin ; )

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mahtava linna eikö? x''D Ja sitten simeihin, naikkonen on Viviette Cole (ent. Franklin) ja mies on Adam Cole. He ovat naimisissa ja lapsikin on tuloillaan.

Photobucket

Photobucket

Siinä : ) Laittakaahan kommenttia! <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

09.05.2010

Uusi osa ilmestynyt: Osa 4. Miriam. *kliks!*

Eli siis uusi osa on nyt julkaistu, hieman kiireellä kirjoitettu, mutta kuitenkin : D Luettuanne, jätättehän kommentin? Kiitos <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

 

08.05.2010

Nyt vastailen ladattuihin joita kyselitte:

Honey: Tietokone on siis Modista, samoin Mikki-kalsarit ; D

Yun: Kuten joku jo mainitsi Abigailin haalariasu on Maynarakmakin blogista : )

Muita ei tainnut sitten ollakkaan, kyselkää vaan rohkeasti niitä ladattuja, minä täällä sitten parhaani mukaan vastailen niihin ^^

Seuraava osa on jo kokonaan kuvattu ja muokattu, enää pitäisi lisätä ne Photariin... Mutta! Photbucketin kuukausirajani on ylittynyt, eikä kuvat siis näy, pitäisi luoda uusi käyttäjätili sinne, mutta Photobucket jostain syystä estää senkin -.-' Pyysin justiin Lottaa tekemään uuden, joten kohta pääsen kirjoittamaankin sitä osaa. (Kiitos sulle Lottis <3)

Ens viikol 20 astetta lämmintä <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

08.05.2010

Juu, elikkäs olen saanut pelailtua osaa 48 kuvaa, muokattu kaikki ; D Osa ilmestyy todennäköisesti 08-11 päivä tätä kuuta, ainakin tuohon tähtään, joten älkää nirhatko, jos osa ei ilmesty juuri silloin.

Photobucketin kuukausiraja on ylittynyt, joten kuvat ei tällä hetkellä näy : < Varmaankin tulee näkyviin 31 päivä, en tiedä, en osaa nimittäin kattoa x'D Mutta, nyt saatte sen aloituskuvan : D


Siinä on ; P Nyt taidan mennä takaisin nukkumaan :'''D

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

03.05.2010

Uusi osa ilmestynyt: Osa 3. Petos ja sen seuraus. *kliks!*

Nyt siis uusi osa julkaistu, toivoisin kommentteja? : D Kiitos <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

03.05.2010 Jesh, jo toukokuu : D

Elieli... Tänään tai huomenna on tulossa uusi osa, aloitan kirjoittamisen tänään, en kyll oo täysin varma ilmestyykö osa tänään, kun on ollu vähän heikko olo, katotaan jos jaksan kirjoittaa ; D Kuvat on siis muokattu, osa pelattu, siirretty Photobucketiin, joten enää kirjoittaminen uupuu ;P 

Ehkä huomasittekin, että tänne on tullut uusi pohja? Ite tykkään tästä, omasta mielestä tää on tosi kiva ^^ Ainaki kivempi ku entine :> Tekstikin näkyy paaaaljon paremmi!

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

29.04.2010

Vastaan nyt kysymyksiin- krhm, kysymykseen ;)

Tintti: Abigailin iho on muistaakseni Garden of Shadowsista, eli sinne vain kaivelemaan! Löytyy sieltä genetiikka puolelta, ofc : )

Muille jälleen kerran kiitos kommenteista <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

28.04.2010

Hellooouh!! Kiitos AIVAN mahtavista kommenteistanne, niitä tuli tuplasti se määrä, mitä edelliseen osaani tuli, mikä oli todella yllättävää. Siis kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Vastailen kommentteihinne huomenna, tai ylihuomenna : D Nyt saatte hieman esimakua kolmannesta osasta josta on pelattu jo n. 70 kuvaa, eli enää noin kaksikymmentä kuvaa jäljellä! ;-----D Nyt se kuva:

Siinä siis otsikkokuva. Kuten näette vaihdoin kuvakokoa matalemmaksi. Nyt pitäisi olla hieman miellyttävämpi lukea osia ;D Samalla lisäsin kuviin hieman enemmän kontrastia, saa nähdä miten se toimii osissa :S

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

25.04.2010

Uusi osa ilmestynyt: Osa 2. Kihlat. *kliks!*

Nyt on siis julkaistu kauan odotettu(ko?) kakkos osa! Nauttikaahan lukemastanne ja jättäkää kommentti merkiksi luettuanne, pelkkä 'luin' riittää ; D Kiitoooooos! <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

25.04.2010

Pöööööööh! Tänään ja eilen pelailin uuden osan valmiiksi, kuvat on muokattu ja siirretty Photobucketiin, joten enää kirjoitus puuttuu. Aloitan kirjoittamisen nyt, mutta se saattaa mennä huomisen puolelle : ( Mutta osa siis tulossa viimeistään huomenna ; D

Toisin kuin edellisessä legacyssani, (joka siis oli LC Cart) osia ilmestyy melko tiheään tahtiin ja aloitan pelaamisen yleensä aina heti kun edellinen osa on ilmestynyt. Tottakai käyn harrastuksissa, hengaan Lotan ja muiden kavereiden kanssa, mutta siis legacy Sierra on tällä hetkellä 'harrastukseni'.

Jos vaikka antaisin teille vihdoin sen aloituskuvan ;P

Siinäpä on : ) Teen kaikista aloituskuvista lähes samanlaisia :''D

Kolmanteen osaan vaihdan sitten kuvien muodon hieman 'puikulaisemmaksi', (hassu sanaaaa) koska kommenteissa luki, että olisi kiva jos teksti ja kuvat mahtuisivat samaan aikaan näytölle, joten lyhennän siis kuvia hieman, ei muuta ; )

Sitten ladatuista... Yun: Abigailin sänky on Vitasims2:esta ja 'pötkyläpuut' ovat Modista käyttäjältä phoenix_phaerie ja kukista en saanut selkoa : (

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

20.04.2010

Uusi osa ilmestynyt: Osa 1. Totuus. *kliks!*

Elikkäs, uusin ja ensimmäinen osa ilmestyi tänään, kovan äherryksen jälkeen. Aloitan kakkos osan kuvailun ylihuomenna, sillä huomenna meen Lotan kanssa kaverille ; D Nauttikaa osasta ja jättäkäähän ihmeessä kommentti <3

-Lynette

♣   ♣   ♣   ♣

19.04.2010

Seuraavasta osasta:

Seuraavan osan nimi: Osa 1. Totuus.
Kuvat: 81 kuvaa.
Osa ilmestyy: 20-22.04?
Aloituskuva:

♣   ♣   ♣   ♣

18.04.2010

Tähän osoitteeseen alkaa pian uusi legacy! LC ei ole ihan tavallinen legacy challenge, sillä tarina etenee juoneikkaasti, mutta kymmenenteen sukupolveen tähtään kuitenkin : )

Legacy kertoo Abigail Caitlyn Garnerista, joka muuttaa Mexicosta sijaisperheensä luota, oikeiden vanhempiensa luo. Kuinka ollakkaan Abigailin köyhä elämä muuttuu satumaiseksi, hän saa kaiken mitä haluaa, hän on täydellisen onnellinen... Ainakin miltä päällepäin näyttää, nimittäin Abigailin kihlattu Miguel Sierra jäi kauas taakse Mexicoon. Ja siitä tarina alkaa! : D

Toivottavasti jäätte seuraamaan, aloitan osan pelaamisen huomenna, kun tulen koulusta. Kuka tietää ehkä Lotta auttaa? ; )

-Lynette

lauantai, 8. toukokuu 2010

Osa 4. Miriam.

Tästä alkaa osa neljä! Varoitan jo että osassa tapahtuu paljon ja nopeasti! Enkä ole etukäteen suunnitellut mitään, joten juonenkäänteet saattaa olla aika sekavia. Muttamutta... Eikai tässä muuta nauttikaas! : D

Photobucket

Makasin auringon paistaessa valkoisella sairaalasängyllä. Rex istui vieressäni ja kertoi tarinaa lapsuudestaan. Ilmassa leijaili hiljalleen valkoisia lumihiutaleita, jotka pian peittäisivät maan. Alavatsassani oli kipuja. Olin synnyttänyt eilen tytön. Vastoin kaikkia odotuksia. Koko raskaus-ajan luulimme vauvan olevan poika, mutta ei, se oli täysin terve tyttövauva.

Photobucket

Yöpöydällä vieressäni oli punainen kimppu ruusuja vanhemmiltani. He olivat käyneet täällä heti aamutuimaan onnittelemassa. Hoitajat hääsivät heidät pois, sillä tarvitsin kuulemma lepoa, Rex sai kuitenkin jäädä. Hän rauhoitti minua tarinoillaan. Vauva tuhisi kehdossa hiljaa. Hän oli niin täydellinen.

Photobucket

Ja mikä parasta... Tyttö oli selvästi Rexin. Huokaisin helpotuksesta nähdessään hänen merensiniset silmänsä ja vaaleana hohtavan ihonsa. Hän oli kuin Rexin kopio, ilman partaa tottakai.

Photobucket

Katsoin Rexiä ja vauvaa. Rexiä ja vauvaa. Yhtä kauniita molemmat, täydellisine kasvonpiirteineen ja silmineen. Tyttö ei perinyt juuri mitään minulta, onneksi.

Photobucket

Sänky natisi kankeuttaan noustessani istumaan. Lattia oli kylmä kuin mikä. Laahustin vaivoin kehdolle, jossa tyttäreni makasi hiljaa ja tyytyväisenä.

Photobucket

"Huomenta... Äiti tässä." Kuiskasin hiljaa ja sipaisin tämän pehmeää poskea. Se oli ihanan lämmin. Nostin vauvan varovasti syliini päätä tukien. Hän oli niin pieni, pelkäsin tiputtavani tytön. "Rex, tule katsomaan."

Photobucket

"Eikö hän olekin kaunis?" Ojensin tyttöä Rexiä kohti joka leperteli innoissaan hänelle.

Photobucket

"Hei pikku... Pikku... Mikskä me nimetään se?" Rex hämmästeli. "Eikai me nyt sitä Keviniksikään voida sanoa, niinkuin suunnitelmissa oli." Tosiaan... Eihän vauvalla ollut nimeä. "Niin. Miten olisi... Miriam?" Mietin. Katsoin tyttöä, ilmiselvä Miriam.

Photobucket

"Miriam se siis on." Rex julisti. Ojensin vauvan tulevalle sulhaselleni ja oikaisin selkääni. "Ota hänet, menen hakemaan takkini, niin lähdetään täältä." Mumisin.

Photobucket

Photobucket

Avasin auton oven ja laskin pikku Miriamin lasten-istuimeen. Laitoin turvavyöt kiinni ja menin itse etupenkille Rexin viereen.

Photobucket

Kun moottori käynnistyi ja auto lähti liikkelle, hymyilin itsekseni. "Nyt meillä on täydellinen pikku perhe..."

Kotona:

 Photobucket

Rex laski varovasti Miriamin kehtoon, joka sijaitsi päämakuuhuoneessa. Toki tytölle oli omakin huone, mutta halusimme hänet lähellemme näin alussa. Vanhempamme olivat käyneet ostoksilla aamulla sairaalakäynnin jälkeen. Pyysimme heitä ostamaan kehdon, mutta näköjään he ostivat myös muuta tilpehööriä sen ympärille. Huokaisin naurahtaen ja pyörittelin silmiäni nähdessäni tuon vaaleanpunaisen kasan huoneemme nurkassa.

Photobucket

"Oletko nyt onnellinen?" Rex kysyi ja halasi minua tiukasti. "Olen. Onnellisempi en voisi olla." Hymyilin.

Aamulla:

Photobucket

"Kiitos kun tulitte tytöt." Sanoin ja istuuduin pöytään.

Photobucket

"Eihän tämä mitään, mielellämmehän me vahdimme pikku Miriamia!" Brooke sanoi innoissaan ja tunki haarukallisen pannukakkua suuhunsa. 

Photobucket

"Aivan." Melissa täydensi. "Mulla olis kyllä ollu manikyyri..." Amber huomautti. "Amber, olisit jo hiljaa!" Melissa komensi. "Joo joo..."

Photobucket

"Rexin ja minun on ihan pakko saada uudet kalusteet lastenhuoneeseen, alunperihän koko sisustus suunniteltiin pojalle. Ja tänään on ainoa päivä milloin Rexillä on vapaata, joten..." Selitin tytöille. Juttelimme loput ajasta niitä näitä ja kertasimme viimeviikkoisia tapahtumia toisillemme. Ahdoimme samalla siirapilla kuorrutettuja pannukakkuja suuhumme.

Photobucket

Ruokailtuamme siirryimme alakertaan pelaamaan jotain peliä, jonka Brooke oli tuonut mukanaan.

Photobucket

Kukaan ei oikeen tajunnut miten peliä pelattiin, paitsi Brooke tietenkin. Hänen poikaystävänsä, joka oli töissä viihdealalla, suositteli tälle peliä.

Photobucket

"Ai Rex." Melissa sanoi jotain tervehdyksen tapaista. Brooke nyökkäsi Rexiin päin ja jatkoi peliä.

Photobucket

"Mennäänkö?" Rex kysyi ja taputti minua olkapäälle. "Juu... Pärjäättehän te nyt täällä? Vessan kolmannessa alakaapissa on vaippoja ja jääkaapissa on maitoa, lämmittäkää sitä kädenlämpöiseksi." Kertasin ties kuinka monetta kertaa. "Aivan, aivan. Menehän nyt! Ja pitäkää hauskaa siellä huonekalukaupassa." Amber naurahti.

Photobucket

Vaihdoimme ulkovaatteisiin ja istuimme autoon. Auton moottori jyrähti käyntiin ja lähdimme liikkeelle. Ajoimme monta minuuttia täydessä hiljaisuudessa.

Photobucket

"Rex! Sähän ajat ylinopeutta idiootti!" Karjaisin ja osoitin näyttöä ratin takana. "Mitä? Mitenniin?" Rex kysyi. "Haloo! Kuudenkympin rajoitus ja me ajetaan yhdeksääkymppiä!" Toruin Rexiä. Auto heilahti rajusti. "Rex mitä hittoa?! Oletko sä ottanut?" Kysyin järkyttyneenä. "Mmmmhh..." Rex mumisi.

Photobucket

"Oletko vai etkö?!" Tenttasin. "En mä varsinaisesti ole..." Rex jatkoi. "...Tai siis olen mä. Vähän." Hän sanoi. "Rex!! Pysäytä, mä en halua poliisien pysäytettäväksi."  Sanoin tiukasti. "Ei tässä mitään poliisia tarvita." Rex tuhahti. Auto heilahti taas, tällä kertaa rajummin. "Rex, herranjumala pysäytä, hidasta, tee jotain!" Huusin, Rex ei näyttänyt reagoivan. Näin kuinka hän siristi silmiään ja yritti keskittyä.

Photobucket

"Rex!!"

Photobucket

Photobucket

"..."

Seitsemän tunnin kuluttua kotona:

Photobucket

"Missä Rex ja Aby on?" Amber kysyi Brookelta. Melissa kolisteli taaempana astioiden kanssa. He olivat syöttäneet Miriamia, vaihtaneet vaippoja ja syöneet hampurilaisia. Oli jo ilta yhdeksän.

Photobucket

"Mistä mä tiedän. Olenko mä joku selvännäkijä vai?" Brooke tiuskaisi Amberille. Kaikkia alkoi jo kyllästyttää toisten seura.

Photobucket

"Meidän pitää soittaa poliisille, Abigail eikä Rex vastaa puhelimeen, kokeilin useita kertoja. Ja kaikki kaupat menivät tänään jo kuudelta kiinni, onhan lauantai." Melissa sanoi ja käveli olohuoneeseen puhelimen luo. Amber ja Brooke kuuntelivat jännittyneinä, kun Melissa näppäili numeron.

Photobucket

"Hei, täällä puhuu Melissa Kendall, olemme ystävieni kanssa lapsenvahteina eräälle pariskunnalle, joka lähti seitsemän tuntia sitten kauppaan. Heidän nimensä ovat Rex Christensen ja Abigail Garner." Melissa sanoi. Amber ja Brooke eivät kuulleet mitä poliisi sanoi.

Photobucket

"Mitä? Mitä nyt?" Brooke kysyi järkyttyneenä. "Abi... Abigail ja Rex ovat kuolleet autokolarissa." Melissa ynähti.

Photobucket

"Ei... Ei voi olla totta!" Brooke huusi ja vajosi maahan istumaan. Hänen vartalonsa nytkyi itkun voimasta. Hän nyyhkytti äänekkäästi lattialla.

Photobucket

Melissa nojasi hiljaa seinään, hänen silmänsä sokaistuivat kyynelistä, jotka virtasivat kuumina hänen silmistään. Amber istui tuolillaan yhtä järkyttyneenä kuin muutkin. Hänen poskillaan valui kyyneleitä ja hän nyyhkytti hiljaa paikoillaan. Kukaan ei sanonut sanaakaan moneen kymmeneen minuuttiin. He vain olivat. Olivat siinä paikoillaan, kukin miettien tulevaa tai muistellen mennyttä.

Photobucket

"Tämä oli sitten tässä... Hyvästi Abigail." Brooke ynisi itsekseen. Amber ja Melissa kuulivat sen. Melissa nyökkäsi ja Amber teki ristinmerkin siunatakseen itsensä.

Vuoden ja yhden kuukauden kuluttua:

Photobucket

"Noniin pikku Miriam, pidätkö uudesta huoneestasi?" Jennifer kysyi lapsenlapseltaan ja pyöräytti tämän ympäri huoneessa. Jennifer laski tytöntyttärensä lattialle, jotta tämä voisi tukia uutta huonettaan. Rexin ja Abigailin kuoltua Miriamin saivat tämän lähimmät sukulaiset, eli tämän isovanhemmat. Rexin vanhemmat ja muut sukulaiset olivat kuolleet, niimpä Miriam luovutettiin Jenniferille ja Stanleylle.

Photobucket

Tyttö konttasi innoissaan puisen soittimen luo. Jennifer hymyili ja sulki oven.

Photobucket

Stanley suuteli hellästi vaimoaan. Heidän avioliittonsa oli vankka ja pitkä. He olivat naineet toisensa 19-vuotiaina ja nyt, kun he olivat molemmat 61-vuotiaita, he olivat yhä yhdessä ja heidän rakkautensa loimusi yhä. He elivät hyvää elämää, heillä oli paljon rahaa, eikä yhtään sairauksia. Heidän ahkeran työskentelynsä seurauksena he elivät upeaa elämää, nykyään he olivat jo eläkkeellä, mutta molemmat olivat päättäneet pitkän uransa kunnialla.

Photobucket

Tässä sinisessä talossa heidän oli tarkoitus viettää loppuelämänsä, yhdessä. Miriam mukaanlukien.

Photobucket

He elivät normaalia elämää. Päivä kerrallaan.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Jennifer-mummi hoisi Miriamia ahkerasti ja rakkaudella. Miriam oli hänelle toinen mahdollisuus, ne hetket joita hän ei koskaan saanut viettää tyttärensä kanssa, kun hän oli vielä nuori ja elossa, ne hän vietti nyt lapsenlapsensa kanssa. Tekemättä samaa virhettä, hylkäämättä sitä tärkeintä.

Photobucket

Photobucket

Stanley teki oman osansa. Hän siivosi ja avusti vaimoaan minkä ehti. Mutta lastenhoidossa hän oli surkea, siksi Jennifer halusikin hoitaa vaippojen vaihdon, syötön, sunmuut itse. Molemmat olivat siis tyytyväisiä.

Photobucket

Kului kuukausia...

Photobucket

...joka päivä ja joka viikko...

Photobucket

...sama rutiini toistui...

Photobucket

...kunnes kaikki muuttui. Jennifer kuoli vanhuuteen. Stanley jäi yksin Miriamin kanssa.

Photobucket

Stanley oli surun murtama, eikä hän kaikenlisäksi edes osannut huolehtia arkiaskareista, saati Miriamista. Hän ei suoriutunut tavallisista tehtävistään enää. Kaikki oli nyt täysin erilaista.

Photobucket

Eräänä päivänä Stanley teki tärkeän päätöksen. "Anteeksi Miriam..."

Photobucket

"...en olisi halunnut tehdä tätä, mutta haluan, että saat hyvän perheen, sellaisen joka pystyy huolehtimaan sinusta." Stanley sanoi ja luovutti tytön sosiaalityöntekijän autoon, joka ajoi heidät lastenkodin eteen.

Photobucket

"Lapsenlapsenne viihtyy täällä varmasti!" Pamela sanoi, Pamela oli lastenkodin 'äiti', hän huolehti lapsista ja lupasi heille hyvän kodin. "Sehän on selvää, ympäristö on viihtyisän näköinen." Stanley sanoi ystävällisesti.

Photobucket

Talo oli kauniin violetti, eikä näyttänyt yhtään lastenkodilta, pikemminkin mukavalta kesämökiltä. Pihalla leikki lapsia, niitä juoksenteli ohi. "Kerro joku piilo, Pamela!" Eräs tyttö aneli, takapihalta kuului vaimeaa laskentaa ja riemunkiljahduksia. Pamela osoitti laatikkoa, jossa oli hiekkaa hiekoitusta varten. Tyttö sujahti laatikkoon ja juuri silloin eräs poika ryntäsi takapihalta ja huhuili tytön nimeä. "Voitte mennä hyvästelemään Miriamin." Pamela sanoi ja ohjasi Stanleyn sisään.

Photobucket

Miriamille oli varattu oma huone, johon hän oli jo käynyt leikkimään. "Miriam? Hyväs- nähdään pian." Stanley sanoi.

Photobucket

"Koeta pärjäillä."

Photobucket

Kuukausien kuluessa Miriam tottui uuteen kotiinsa. Pamela opetti hänet kävelemään, puhumaan käymään potalla ja jopa syömään itse.

Photobucket

Miriam sai heti ystäviä, erityisesti hän piti pojasta nimeltä Harry. Ystävyys ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä juuri kun Miriam pääsi tutustumaan Harryyn hänet adoptoitiin toiseen perheeseen. Miriam ei surrut kauaa, vaan sai uusia yhä parempia ystäviä.

Photobucket

Tyttö varttui pitäen hauskaa lastenkodissa. Pamela oli hänelle kuin äiti ja muut lapset sisaruksia. Miriamista tuli erittäin kaunis nuori tyttö. Hän pärjäsi koulussa ja sai pelkkiä kymppejä.

Photobucket

Vapaa-ajallaan hän joko tanssi balettia tai leikki kavereidensa kanssa takapihalla. He viipyivät yömyöhään ulkona karusellissä, keinumassa, liukumassa mäkeä, kiipeillessä ja muuten vaan remutessa.

Kerronta vaihtuu minäkerronnaksi:

Photobucket

Mutta aina koitti sisäänmenemisen aika. "Minulla on sinulle yllätys koulun jälkeen, joten kipitähän nukkumaan siitä." Pamela kuiskasi korvaani. Pussasin häntä pikaisesti poskelle ja riensin sisään.

Photobucket

Kävin nopeasti lämpimässä suihkussa. Hymy kaareili huulillani koko loppuillan.

Photobucket

Suihkun jälkeen menin huoneeseeni. Vaihdoin vaaleanpunaisen lempipyjamani päälle ja harjasin hampaani viereisessä vessassa. Keräsin jokaikisen lelun lattialta, tahdoin huoneeni olevan siisti ennen nukkumaanmenoa, puhtaassa huoneessa oli kivempi herätä, kuin sotkuisessa luolassa.

Photobucket

Valitsin hyllystä umpimähkään kirjan ja kapusin sen kanssa sängylle. Kirjan nimi oli Nallen Uimaretki. Lueskelin kirjaa, mutta en pystynyt keskittymään. Mietin sitä yllätystä.

Photobucket

Huomenna ei ollut syntymäpäiväni, ei joulu, eikä nimipäivä. Jos Pamela veisi minut uimaan? Tai keilaamaan, niinkuin viimeksi. Ei... Silloin hän ottaisi kaikki mukaan, enkä nähnyt hänen kuiskaavan muille.

Photobucket

Ehkä hänellä vain olisi joku kiva lahja. Ääh! Huomennahan se selviää.

Photobucket

Vedin peiton päälleni ja laskeuduin makuulle. Napsautin valon pois ja makasin pari minuuttia hiljaa kattoon tuijotellen. Kunnes nukahdin.

Aamulla:

Photobucket

Heräsin jo kuudelta, olin täysin pirteä ja jalkeilla. Petasin sänkyni huolella ja keräsin sängyn alta lehdet ja pehmolelut, laitoin ne laatikoihin ja työnsin laatikot sängyn alle.

Photobucket

Auringonsäteet alkoivat pikkuhiljaa vallata taivaan. Kävelin vaatekaapille ja vaihdoin arkivaatteisiin.

Photobucket

Nappasin jääkaapista tuoremehun ja lipitin sitä teeveen ääressä. Kello näytti viittä vaille yhdeksää kun koulubussi tööttäsi pihalla.

Photobucket

Kun kävelin bussipysäkille vatsassani leijaili perhosia. Tänään oli vain kolmen tunnin koulupäivä, joten saisin yllätykseni kolmen tunnin kuluttua.

Photobucket

Kun pääsin koulusta rupesin tekemään läksyjäni, olin jo unohtanut yllätykseni kokonaan. Pian oveeni koputettiin. "Ovi on auki..." Mutisin ja raapustin vihkoon kolmosen.

Photobucket

"Hei Miriam." Pamela sanoi ja halasi minua. "Hei."

Photobucket

"Milloin saan yllätykseni?" Hihkaisin muistettuani.

Photobucket

"Juuriiii... Nyt! Seuraa perässä."

Photobucket

"Vau... Saanko mä auton?" Kysyin innoissani. "Et, hölmö. Katso sinne sisälle." Sisällä istui mies. "Niin..?" Kysyin. "Sinut adoptoitiin! Pääset uuteen kotiin." Pamela sanoi iloisesti. En tiennyt miten suhtautua. Olin viettäyt monta vuotta lastenkodissa, enkä ollut varma että halusinko uuteen kotiin. Mutta eipä minulla paljoakaan vaihtoehtoja ollut. Esitin innostunutta ja hymyilin Pamelalle tekohymyäni.

Photobucket

"Heipä hei, sinä olet varmaankin Miriam. Minä olen Miguel Sierra, uusi isäsi." Mies sanoi hymyillen. Katsoin miestä kummissani ja nyökkäsin.

Photobucket

"Jaahas, eiköhän mennä sitten." Mies sanoi ja painoi kaasua. Istuin hiljaa paikoillani ja vilkaisin viimeisen kerran ulos, jossa Pamela vilkutti kyyneleet silmissä. En edes hymyillyt hänelle, saati vilkuttanut. Istuin vain katkerana penkilläni, valmiina kohtaamaan uudet haasteet.

Photobucket

Pysähdyimme kahden tunnin ajomatkan jälkeen punaisen tiilitalon eteen. Katsoin taloa, se oli ruma. Irvistin sille Miguelin huomaamatta.

Photobucket

"Noniin Miriam, minä lähden nyt töihin. Jää sinä tänne tutustumaan taloon. Siellä on vaimoni ja neljä lastani, rohkeasti vaan!" Miguel sanoi ja läppäsi minua hellästi selkään. Katsoin häntä, hänen hymyilevää naamaansa ja menin sisään.

Photobucket

Talo oli sisältä ränsistynyt, siellä haisikin hassulle. Ihan... Oudolle.

Photobucket

Astuin peremmälle taloon, kukaan ei edes vilkaissut minuun, ei sanonut edes 'hei'. "Päivää..." Sanoin hiljaa. Ei vastausta. Vain talon perällä oleva tyttö hymyili ja nyökkäsi tervehdykseksi.

Photobucket

"Sinä olet varmaan uusi äitini?" Kysyin varovasti. Nainen katsoi minua kuin kajahtanutta ja jatkoi keskustelua tyttärensä kanssa. Vatsassani muljahti ikävästi, he olivat ilkeitä. Istuin sohvalle, joka oli täynnä naarmuja ja ruokatahroja.

Photobucket

Katsoin edessäni tanssivaa keltapaitaista tyttöä.

Photobucket

"Hei. Olen Miriam." Sanoin tytölle, mutta tälläkertaa olin jo varautunut siihen, etten saisi vastausta. "Ai hei! Minä Olen Leona, Leona Sierra. Eikös olekkin hauska sattuma? Melkein kuin Sierra Leone." Tyttö naurahti, hymyilin hänelle ystävällisesti.

Photobucket

"Sinä olet se tyttö, josta isä kertoi. Olet kuulemma uusi perheenjäsen ja sinua pitää kohdella mukavasti." Tyttö sanoi. Pysyin hiljaa, sillä arvasin että minun ei tarvitsi sanoa mitään. "Miriam, se on kiva nimi!" Leona sanoi.

Photobucket

"Olen varma että meistä tulee vielä hyvät kaverit!" Tyttö hihkaisi. "Hienoa!" Sanoin ja hymyilin ensi kertaa kunnolla. "Pöydässä on muroja, jos sinulla on nälkä." Katsoin pöytään ja kävelin sen ääreen.

Photobucket

Tartuin murolautaseen tietäen, että kaikki katsoivat minua.

Photobucket

Kaikki lopettivat puhumisen ja söivät hiljaa. Sehän kelpasi minulle, ei minulle tarvitsekkaan puhua. Voidaan olla hiljaa, siinä olen hyvä. Olen aina ollut hieman ujo, nuorempana sain hyvin kavereita, mutta kasvettuani ja kun aloitin koulunkäynnin sulkeuduin kuoreeni. Luotin vain läheisimpiini, Pamelaan ja muihin lastenkodin lapsiin, heillä oli sama kohtalo kuin minulla.

Photobucket

Syötyäni keräsin tottuneesti kaikki astiat kokoon ja kannoin ne lavuaariin. Eräs tyttö takanani irvisti minulle, koetin olla välittämättä hänestä.

Photobucket

Kulautin kurkkuun lasillisen haaleanruskeaa vettä. Join hermostuneesti koko lasillisen tyhjäksi ja menin takaisin olohuoneeseen.

Photobucket

"Tule, näytän sinulle huoneesi!" Leona sanoi ja nykäisi minua hihasta.

Photobucket

"Mene vaan, huoneesi on tuon verhon takana. Se oli vanha huoneeni, mutta päätin antaa sen sinulle, isä sanoi, että se oli kovin kilttiä. Mutta älä vielä iloitse, saatan muuttaa sinne sinun kanssasi joku päivä." Leona selitti. Raotin hiljalleen verhoa ja pujahdin sisään.

Photobucket

Huone oli kuin eri talosta, siellä oli kirkkaat tapetit ja hienot kalusteet, verrattuna muuhun taloon. Tunnistin joukosta omia tavaroitani, joita oli ilmeisesti otettu mukaan lastenkodilta. Hymyilin innoissani Leonalle.

Photobucket

"Voi kiitos Leona!" Sanoin ja halasin uutta siskoani tiukasti. "Kiva että tykkäät." Hän vastasi. Ehkä tästä tulisikin jotain, ei haittaa vaikka muut sisaruksistani pitäisivät minua pilkkanani, kunhan minulla oli edes yksi henkilö koko hullusta perheestä joka piti minua ihmisenä. "Ehkä kaikki järjestyy..."

♣   ♣   ♣   ♣

Siinä se nyt oli : D Neljäs osa, kirjoitin lopun vähän kiireesti, sillä halusin osan pian julkaistua. Kertokaa kirjoitusvirheistä ja kysykää ladattuja. Nyt voitte antaa kommentin! Pelkkä 'luin' riittää, kuten aina ; D

(Korjaan virheitänne samalla, kun niistä ilmoitatte ;D)

-Lynette

maanantai, 3. toukokuu 2010

Osa 3. Petos ja sen seuraus.

Pööpöö! Tästä alkaa se kolmas osa ; D Varoittelen osan tekstistä, mulla ei nimittäin oo mikään maailman paras olo : < Toivottavasti nautitte edes pikkusen :)

Photobucket

"Aby... Näytät upealta!" Miguel sanoi ja katsoi minua kadehtien. "Ööö... Kiitos, samaa ei voi sanoa sinusta." Sanoin ja naurahdin päälle.

Photobucket

"Aivan, ymmärrän." Miguel sanoi kääntäen katseensa kohti maata. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi." Korjasin nopeasti. "Ei se mitään." Miguel sanoi ja hymyili hieman.

Photobucket

"Niin. Miguel? Mitä sinä edes teet täällä? Tälläisissä oloissa? Asutko sinä bussipysäkillä?" Päivittelin.

Photobucket

"No, minäpä kerron..." Miguel hymyili.

Photobucket

"Silloin kun lähdit, jäin kaipaamaan sinua. Jäin todella kaipaamaan sinua. Mikään ei ollut enää entisensä. Niimpä etsin tietoja vanhemmistasi, tiesin vain nimet. En tiennyt miten pääsisin luoksesi, paljonko se maksaisi ja miten saisin ruokaa. Lähdin kuitenkin junalla Los Angelesiin, jossa tietääkseni asuit."

Photobucket

"Pitkän ja tuskallisen matkan jälkeen saavuin Los Angelesiin. Kyselin vastaantulijoilta tunsivatko he sinua tai vanhempiasi. Kukaan ei tuntunut tietävän sinusta mitään. Harhailin ympäri L.A:ta kuukausia. Rahat olivat hiipuneet jo ajat sitten. Elin kerjäämällä ja varastelemalla. Eräänä päivänä eräs mies, Stefano nimeltään tarjosi minulle paikan läheisessä baarissa, tarjoilijana. Hyväksyin paikan, työskentelin ravintolassa yli kolme vuotta, kunnes omistaja kuoli, paikka siirtyi tämän pojalle, joka myöhemmin erotti minut."

"En löytänyt töitä, silloin kehiin tuli alkoholi ja muut päihteet. Jäin koukkuun huumeisiin, varastin rahaa ohikulkijoilta, kerjäsin, lainasin rahaa tutuilta, mutten koskaan maksanut kenellekkään takaisin. Nykyään saan rahaa edelleen samoilla keinoilla, juuri nyt olen täysin rahaton ja ikäväkyllä selvänä..." Miguel lopetti tarinansa.

Photobucket

"Vau... Aika tarina." Hymyilin Miguelille, joka katsoi häpeissään muualle.

Photobucket

"Tässä on numeroni, voit soittaa milloin vaan, kääntöpuolella on osoitteeni." Sanoin ja ojensin Miguelille pienen paperilappusen, joita pidän aina mukanani. "Kiitos." Miguel sanoi ja tarkasteli lappua, lopulta tunkien sen taskuunsa.

Photobucket

"Ikäväkyllä minun on nyt mentävä, nähdään." Halasin Miguelia. "Nähdään..." Miguel sanoi surumielisesti.

Photobucket

Kävelin ripeästi kohti kotia, mielessäni vain Miguelin rankka elämä. Ja sillä aikaa kun minä istuin hemmoteltavana omassa pikku pilvilinnassani, Miguel etsi minua kuumeisesti Los Angelesin kaduilla asuen.

Kotona:

Photobucket

"Rex? Ree-eex? Oletko sä täällä?" Huhuilin eteisestä. "Täällä!" Kuului jostain kauempaa.

Photobucket

"Ummhh... Hei rakas." Rex sanoi ja suuteli minua.

Photobucket

"Anteeksi että kesti kuvauksissa meni odotettua pidempään." Valehtelin ja katsoin Rexiä silmiin. "Ei se mitään, istu vaan alas, pitsojen pitäisi tulla ihan pian." Hän sanoi ja kidutti minua kiltteydellään, vaikka olin juuri valehdellut hänelle päin naamaa.

Photobucket

Istuimme sohvalla ja söimme herkullista pitsaa mahtavilla täytteillä. Juttelimme mukavia, pitkästä aikaa. Olimme aina töissä, emmekä oikein löytäneet toisillemme omaa aikaa.

Yöllä:

Photobucket

Puhelin soi. Tai ehkä se oli vain unta. Suljen silmäni uudelleen ja nukahdan. Ei. Ei se ollut unta. Nyt on pakko nousta.

Photobucket

"Rexhh... Puhelin... Se shoi..." Mumisin kihlatulleni, joka tuhisi peittojen alla. Murahdin ärtyneesti ja raahauduin istumaan.

Photobucket

Kävelin kylmillä lattialankuilla olohuoneeseen, missä se riivatun puhelin oli.

Photobucket

Vilkaisin nurkassa seisovaa punaista kelloa. Viittä yli kaksitoista. Olin nukkunut vasta tunnin.

Photobucket

"Haloo? Kuka siellä?" Mumisin unisena puhelimeen.

Photobucket

"Aby-kulta!! Huomentah!" Kuului luurista. "Miguel? Ootko sä kännissä?" Kysyin, luurista kuului raskasta hengitystä ja naurua. "Eeeeen... Tai no ehkä vähän, pikkupikkuriikkisen." Miguel räkätti. "Oliko sulla jotain kunnollista asiaa sitten, vai meenkö mä takasin nukkumaan?" Kysyin.

Photobucket

"Joo! Joo oli mulla. Eiku... Hetki nyt mä unohin sen..." Miguel mietti. Seisoin kyllästyneenä puhelimen ääressä odottaen. "Nii joo! Piti vaa sanoo et mä rakastan sua. Voi vitsit mä rakastan sua."

Photobucket

"Vai niin, vai niin. Jutellaanko tästä sitten kun olet selvänä?" Kysyin Miguelilta, joka läähätti kova-äänisesti puhelimeen.

Photobucket

"Kuka se on?" Kysyi Rex, joka oli ilmeisesti sittenkin päättänyt nousta. Nostin sormen huulelleni, kunnes lopetin puhelun.

Photobucket

"Kuka se oli?" Toisti Rex. "Ai, puhelimessako? Se oli, tota... Elisabeth, oli taas ottanu." Valehtelin taas. "Sen pitäis tosissaan lopettaa se juominen, mikset sä anna sille potkuja?" Rex ihmetteli. "Nii..."

Aamulla:

Photobucket

Rex oli jo lähtenyt töihin, hän olisi koko päivän kokouksessa Tokiossa. Laitoin itselleni välipalaksi kuuluisia kinkku-tonnikala leipiäni. Joku kuitenkin keskeytti välipalani soittamalla ovikelloa. Pyyhin käteni housuihini ja menin avaamaan ovea.

Photobucket

"Miguel?! Oh shit..." Kirosin mielessäni, mutta peitin sen kauniin hymyn alle ja avasin oven.

Photobucket

"Hei... Mitäs sinä täällä teet?" Kysyin vaivautuneesti hymyillen.

Photobucket

"Kaipaisin kipeästi suihkua ja vähän ruokaa, ajattelin jos haluaisit auttaa. Ei ole tietenkään pakko jos et halua, mutta ajattelinpahan vaan..." Selitti Miguel nyt vuorostaan vaivautunut ilme kasvoillaan. "Toki, tule vaan." "Abigail mitä sä teeeeeet?!" Kaduin päässäni.

Photobucket

"Mums... En ole pitkään aikaan syönyt kunnon ruokaa." Miguel virkkoi.

Photobucket

"Kunnon ruokaa? Sehän on vain leipä!" Naurahdin Miguelille, joka näytti olevan taivaissa leipänsä kanssa.

Photobucket

Syötyämme näytin Miguelille missä vessa oli ja laitoin kylpyhuoneeseen pari puhdasta pyyhettä. Suihkun ääni kantautui keittiöön asti. Miguel lauleskeli iloisesti suihkussa. Keräsin astiat ja tiskasin ne huolella.

Photobucket

Annoin Miguelille Rexin vanhan vaatekerran, joka sai Miguelin näyttämään paljon paremmalta, kuin siinä vanhassa verkka-asussa. Pistin ne vanhat verkkarit pesuun ja menin makuuhuoneeseen, jossa Miguel odotti. "Vau Miguel! Näytät paljon, paljon paremmalta!" Hämmästelin.

Photobucket

"Kiitos kuuluu vain ja ainoastaan sinulle neiti." Miguel sanoi ja suuteli kättäni. Punastuin hieman, mutta annoin Miguelille kunnian.

Photobucket

"Lopeta. Minulla on mies." Kertasin Miguelille säännöt. "Aivan... Mutta miehesi ei ole kotona juuri nyt, eikö näin olekkin?" Miguel vihjasi. "On, mutta en silti voi, en edes rakasta sinua enää."

Photobucket

"Anna minä opetan sinut rakastamaan minua taas." Miguel kuiskasi ja kahlitsi minut syleilyynsä. Ensin rimpuilin, mutta kun totesin sen mahdottomaksi luovutin. Ja niin, eihän Rex ollut kotona...

Photobucket

...ei hän saisi tietää. Annoin Miguelin viedä minut yhä syvemmälle, kunnes en enää päässyt pois. 

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

En ajatellut selvästi...

Seuraavana aamuna:

Photobucket

Näppäilin pelokkaasti Miguelin numeron puhelimeen ja annoin sen tuutata.

Photobucket

"Hei... Haluaisin puhua eili-" Aloitin, mutta Miguel keskeytti minut.

Photobucket

"Niin minäkin! Se oli elämäni mahtavin yö, se oli kerrassaan upeaa. Ja nyt kun olen selvinpäin voin sanoa tämän: rakastan sinua. Tajuatko? Rakastan sinua!" Miguel vauhkosi.

Photobucket

"Ei! En minä sitä, kun mi-" Yritin jälleen, mutta hän keskeytti minut taas. " Ymmärrän, että nyt vähän kaduttaa, mutta kun olet jättänyt Rexin, voimme taas olla yhdessä. Tulen hakemaan sinua tänään kello kuusi."

Photobucket

"Mitä?! Ei!! Minä en todellakaan ole jättämässä Rexiä sinun takiasi! Se oli vain yhden yön juttu, täysi virhe, eikä se tule tapahtumaan uudestaan! Rakastan Rexiä, enkä voi kuvitella elämääni ilman häntä, mutta sen tiedän, että sinä et kuulu elämääni!" Raivosin puhelimeen.

Photobucket

"Mutta Aby, rakastan sinua ja tah-" "Ei! Etkö sinä nyt jo ymmärrä!! Sillä ei ole mitään väliä, minä en rakasta sinua, rakastin silloin joskus, mutta en enää! En ole enää mikään pentu! Olit vain ihastus, minä ja Rex menemme naimisiin, joten unohda minut! Hyvästi!! En halua nähdä sinua enää koskaan!" Huusin ja paiskasin luurin kiinni huohottaen.

Kahdeksan kuukauden kuluttua:

Photobucket

Pursotin sinistä hammastahnaa siniselle hammasharjalleni. Laskin tahnan takaisin peilikaappiin ja aloitin harjaamisen.

Photobucket

Ihoni meni kananlihalle seistessäni kylmässä kylpyhuoneessa. Se oli ainoa huone mitä emme olleet Rexin kanssa remontoineet muutettuamme tänne. Asuimme nykyään kolmikerroksisessa 'linnassa', johon kuului 3 makuuhuonetta, 1 vessa, keittiö, kaksi olohuonetta, parveke, aula ja vierashuone. Rex oli tehnyt jättisopimuksen töissä ja kieriskelimme rahoissa. Elämä maistui.

Photobucket

Irvistin peilille varmistaakseni hampaiden puhtauden. Lähdin vessasta ja kiipesin portaat kaksi kerrosta ylemmäksi keittiöön.

Photobucket

Vatsani kurni, mietin mitä minun teki mieli ja päädyin lopputulokseen hampurilaiset. Yksi monista mieliteoistani.

Photobucket

Istuuduin vaivalla yhdelle baarijakkaroista ja haukkasin palan maukkaasta hampurilaisesta. Otin toisen hampurilaisen, kunnes olin täynnä. Laitoin astiat astianpesukoneeseen ja nappasin jääkaapista limun.

Photobucket

Istahdin olohuoneen sohvalle mahani kanssa ja napsautin teeveen päälle. Hörpin Pepsiäni ja töllötin ranskankielistä elokuvaa pellestä, joka menetti työnsä.

Photobucket

Leffa alkoi mennä tylsäksi, pelle vain itki ja surkutteli. Haukottelin pitkään, kunnes päätin mennä nukkumaan.

Photobucket

Kapusin jalat täristen tikkaita ylös pieneen makuuhuoneeseen lastenhuoneen yllä. Kehdossa ei maannut ketään, vauva oli vielä vatsassani. Laskettuun aikaan oli enää viikko, joten synnytys alkoi olla lähellä. Pian kehdossa jokeltelisi pikkuruinen poikavauva.

Photobucket

Harmi vaan ettei isästä ollut tietoa... Tai siis, tietenkin Rex oli pojan isä, toki hän kasvattaisi pojan, eikä Miguel saisi koskaan edes tietää pojastaan. Jos se siis oli Miguelin. Sitähän minä en halua tietää, haluan ajatella poikaa Rexin lapsena, enkä sen pummin poikana.

Photobucket

Kaivauduin peittojen alle ja nukahdin samantien, vauvakin lakkasi potkimasta. Toivoin vain, että kun heräisin Rex olisi kotona.

Photobucket

Hieman myöhemmin yöllä, ovi kolahti  ja Rex astui sisään. Hän ripusti takkinsa naulakkoon ja meni vessaan pesemään kasvonsa. Hänellä oli ollut rankka työpäivä, ainoa mitä hän halusi oli päästä nukkumaan.

Photobucket

Rex meni alakerran isoon makuuhuoneeseen, isoon sänkyyn nukkumaan, hän tiesi että Abigail nukkuisi yläkerrassa, siellä hän aina nukkui. Sillä alakerrassa oli kuulemma liian kylmä. Rex nukahti pian ja nukkui sikeästi.

Aamulla:

Photobucket

Heräsin aamulla viittä vaille seitsemän, vauva liikuskeli vilkkaasti mahassa.

Photobucket

Kipitin suoraa tietä alakertaan, missä Rex katseli jo länkkärileffaa. Oli lauantai, eli länkkäreiden aika. "Huomenta." Sanoin ja hiippailin Rexin viereen sängylle.

Photobucket

"Huomenta rakas. Nukuitko hyvin?" Rex kysyi ja suukotti minua poskelle. "Nukuin hyvin, samoin Rex Junior." Hymyilin.

Photobucket

Aikamme kuherreltuamme siirryin pianon ääreen, soittamaan tuttua sävelmää, se sai pojan rauhoittumaan.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

"Soitat hyvin." Rex hymähti ja veti tuolin viereeni. Hän hyräili hiljaa tahtiin ja keinui silmät kiinni vierelläni.

Photobucket

Yhtäkkiä hän nousi seisomaan ja pysäytti soitantani käsillään.

Photobucket

"Mennäänkö syömään?" Hän hihkaisi päältäni ja minä vain hymyili vastaukseksi. Rex auttoi minut ylös tuolilta ja lähti kohti keittiötä.

Photobucket

Tartuin kuitenkin Rexin käteen. "Hei, kokeile! Nyt tapahtuu jotain!" Kiljahdin iloisesti ja siirsin Rexin kädet vatsalleni.

Photobucket

"Mitä, en mä tunne mitään..." Rex sanoi ja tunnusteli mahaa. "Au!! Rex... Nyt sattuu!" Huusin, minulla oli supistus.

Photobucket

"Re-Rex..? Mä luulen että mä synnytän!" Sanoin vakavasti. "Äläs nyt, laskettuun aikaan on vielä monta päivää." Rex naurahti.

Photobucket

"Eikun ihan oikeesti!!" Kiljuin ja pitelin vatsaani. "Oikeasti, vau! Mennään sairaalaan, heti!" Hän kiihtyi ja ryhtyi vetämään minua autolle.

Photobucket

Rex tarttui rattiin tiukasti ja minä laitoin turvavyön kiinni hammasta purren. "Pidä kiinni." Rex mumisi...

Photobucket

...ja ajoi.

♣   ♣   ♣   ♣

Soriii, teksti on tosi surkeaa : < Toivottavasti tykkäsitte edes vähän x'D Nyt toivoisin kommentteja!! Kiitos! <3 Pelkkä 'luin' riittää ; D

-Lynette

sunnuntai, 25. huhtikuu 2010

Osa 2. Kihlat.

Höm höm... Onkohan mulla mitään sanottavaa tästä osasta? Noooo, ei kai : D Eli siis suoraan lukemaan vaan:

Photobucket

Portaat olivat liukkaat ja märät sateen jälkeen, Abigail kiipesi varovasti portaikon ylös, kunnes huomasi äitinsä seisovan tiellään. "Mitä? Onko sattunut jotain, vai miksi olet minua vastassa?" Abigail kysyi ja katsahti äitiinsä, joka seisoi vakavana portaiden yläpäässä.

Photobucket

"Enkö saisi olla rakasta tytärtäni vastassa, ilman mitään asiaa?" Hän kysyi ja halasi Abigailia. "Ei mene läpi. Mitä asiaa?" Tuhahti hän ja halasi takaisin äitiään. "Äsh..." Jennifer mumisi.

Photobucket

"Tahtoisin vain pyytää sinulta yhtä piiikkupikku palvelusta..." Jennifer sanoi. "Suostuisitko?" Hän kysyi. "Riippuu minkälainen tämä palvelus on." Vastasi Abigail.

Photobucket

"Nokun meiltä sairastui eräs malli ja tarvitsisin kipeästi uutta mallia huomisiin kuvauksiin. Koska näin lyhyellä varoitus-ajalla on vaikea löytää ketään teini-ikäistä tyttöä uimapuku-kuvauksiin, niin ajattelin jos..." Jennifer selitti. "Niiiiin? Minä odotan." Abigail vastasi ja naputti jalallaan maata. "...Jos tulisit meille malliksi. Ihan vain yhdeksi päiväksi, tietenkään sinun ei ole pakko jos et halua, missaisit koulun ja kaikkea, ymmärrän jos et halua tul-" "Tottakai minä haluan! Hulluksiko minua luulet? Siis ihan oikeasti? Vau... Tuleeko se johonkin lehteen tai jotain?" Abigail innostui ja taputti käsiään yhteen.

Photobucket

"Ei vaan telkkariin... Siis haluat ihan oikeasti tulla?" Jennifer varmisti tyttäreltään. "No joo! Ihanaa, mä pääsen telkkuun!" Abigail bailasi. "No, siinä tapauksessahan tämä kävi helposti!" Jennifer naurahti, molemmat olivat nyt tyytyväisiä.

Illalla:

Photobucket

Abigail makasi huoneessaan edessään herkkuateria. Limua, vadelmahyytelöä ja kahvia. Hän mietti söisikö sen. Mexicossa hän olisi varmasti hotkaissut aterian heti suuhunsa, mutta täällä asiat olivat toisin, täällä Abigail saisi mitä tahansa ruokaa milloin tahansa, hän tunsi itsensä jatkuvasti kylläiseksi. Huomenna olisivat ne kuvauksetkin...

Photobucket

...jos hän siellä tuntisi itsensä lihavaksi, tai mikä pahempaa näyttäisi lihavalta. Eihän mallit voi olla lihavia. Ei voi.

Photobucket

Abigail nousi seisomaan ja katsoi itseään peilistä. Hän näytti kyllä ihan laihalta, mutta kiloja oli tullut lisää sen jälkeen kun hän oli muuttanut asumaan uuteen taloonsa. Ehkä olisi vain parempi skipata yksi ateria.

Photobucket

"Ainakin olen hyvässä kunnossa aamulla..."

Seuraavana aamuna:

Photobucket

Photobucket

"Juuri noin! Pysy siinä, hyvä! Mahtavaa!" Kuvaaja huusi kameran takaa. "Leuka alas, vatsa sisään, älä hymyile, juuri noin, pidä siinä, rentona nyt, hyvä, loistavaa!" Kuvaaja kannusti ja komensi, Abigail teki työtä käskettyä. Hän vaihtoi asentoa heti räpsäisyn jälkeen. "Muista, leuka alas. Vatsa sisään..." Abigail mietti mielessääni.

Photobucket

Photobucket

"Upeaa, pysy siinä! Aivan loistavaa Aby!"

Photobucket

"Nyt on aivan pakko kiittää, olit upea, todella mahtava! Kuinkas pitkä mallinura on jo takana?" Kuvaaja kysyi. "No... Itseasiassa tämä oli ensimmäinen kertani kuvauksissa." Abigail tunnusti. "Vau... Olit todella hyvä ensikertalaiseksi."

Photobucket

"Sinusta tulisi varmasti suuri nimi mallina, kannattaa kokeilla jos onni vaikka potkaisisikin." Maxiksi esittäytynyt kuvaaja sanoi. "Kiitos. En tiedä, ehkä sitä voisi vaikka kokeillakkin..."

Photobucket

"Meille olet ainakin tervetullut milloin vain, muistahan se!" Max sanoi ja suuteli minua poskelle hyvästiksi. Käännyin ympäri ja näin äitini siellä.

Photobucket

"Onneksi olkoon kulta, olit upea." Jennifer sanoi.

Photobucket

"Äiti? Arvaa mitä? Musta tulee malli!"

Photobucket

"Vai niin, sepäs hienoa..."

Kerronta vaihtuu minäkerronnaksi!

Viiden vuoden kuluttua:

Photobucket

"Niin mitä asiaa sinulla oli minulle, Rex?" Kysyin ruokapöydässä Rexiltä.

Photobucket

"Niin siis, ei mitään, syö nyt vaan. Esitän asiani ihan pian." Rex vastasi minulle vaivautuneena. "Ahaa, selvä..." Otin lusikallisen juustopastaa ja mutustelin sitä suussani samalla katsellen Rexiä, joka söi ateriaansa keskittyneesti.

Photobucket

"Äh... Kerron asiani nyt, tuskin siitä mitään haittaakaan on." Rex sanoi yhtäkkiä, hymyilin hänelle ja odotin.

Photobucket

"No? Kerro vaan." Rohkaisin poikaystävääni, olimme olleet Rexin kanssa yhdessä nyt tasan viisi vuotta.

Photobucket

"Selvä, odotas hetki. Se on täällä jossain." Katsoin ihmeissäni Rexiä joka kaivoi taskuistaan jotain. "Asia on taskussasi?" Ihmettelin ääneen. "Juu juu, odotas nyt, kyllä se täällä on..." Rex hätäili, en voinut olla nauramatta ja tyrskähdin hieman Rexille.

Photobucket

"Haa! Tässä näin, löytyipäs!" Rex huokaisi ja laski sinisen sametti-rasian pöydälle. Nostin kädet suuni eteen ja inahdin hiljaa. "Re-Rex? Onko tämä..?" Sihahdin hiljaa ja otin rasian käteeni. "Avaa se." Rex rohkaisi.

Photobucket

Rasia aukesi naristen auki. "Abigail Caitlyn Garner, tuletko vaimokseni?" Rex kysyi ääni vapisten ja puri huultaan. Vilkaisin Rexiä ja sitten taas sormusta, Rexiä ja sormusta.

Photobucket

"Tulen. Tottakai minä tulen." Sanoin ja pujotin sormuksen sormeen. "Se on... Upea." Kuiskasin. "Se on äitini vanha, sitä ennen se oli isoäidilläni ja niin edelleen, se on periytyvä. Nyt on sinun vuorosi saada se." Rex selitti. "Kiitos." Huokaisin ja ihastelin sormusta.

Photobucket

"No, hyvä että kelpaa." Hän hymyili minulle.

Photobucket

Tanssahtelimme keittiön matolla hiljaisen musiikin tahtiin ja tuijotimme toisiamme silmiin. Tiesin että Rex on se oikea, tunsin sen. Miguel on unohdettu, en tunne enää mitään häntä kohtaan ja hädin tuskin edes muistan miltä hän näytti. Tuskinpa hänkään ajattelee minua. Mutta Rex ajattelee...

Photobucket

"Mitä jos neiti tulisi tuonne makuuhuoneen puolelle..?" Rex vihjaili. "Uuuu... Kuulostaa houkuttelevalta, mene vain, tulen iiiihan kohta perässä." Sanoin ja vinkkasin silmää tuoreelle kihlatulleni.

Photobucket

"No iltaa!" Rex naurahti ja vihelsi nähdessään minut.

Photobucket

"Kelpaako herralle?" Naurahdin mutta väänsin ilmeeni peruslukemille. "Tottahan toki, mitä jos tulisit tänne sängylle." Rex kysyi ja taputti sängyn viereistä puolta.

Photobucket

"Valmis?" Rex kysyi. "Valmis." Vastasin.

Photobucket

Photobucket

"Hyvää yötä, rakas." "Samoin..."

Aamulla:

Photobucket

"Sinuna en söisi tuota." Rex huomautti seuraavana aamuna. "Miten niin?" Kysyin, mutta jatkoin murojeni rouskuttamista. "No... Maito taitaa olla 'vähän' pilalla, se meni vanhaksi noin viikko sitten..." Rex sanoi. "Kiva kun ilmoitit, tämä on jo toinen lautasellinen, ja äsken join kaakaota, toivottavasti en saa nyt mitää oksennustautia..." Huokaisin ja kaadoin murot lavuaariin.

Photobucket

Aamupalan jälkeen otin rauhoittavan kylvyn, se tosiaan teki hyvää jaloilleni, jotka ovat puutuneet siitä ainaisesta kävelystä korkokengillä.

Photobucket

Myöhemmin päivällä minä tosiaan oksensin. Oksensin toisenkin kerran. Ja kolmannen. Soitin töihin etten tulisi tänään töihin, vaikka minulla olikin tärkeät kuvaukset sinä päivänä.

Photobucket

Kyllästyin oksentelemaan joten painuin sänkyyn nukkumaan ja toivoin että oloni helpottaisi. Suljin puhelimet, laitoin ovikellon pois päältä ja lukitsin ovet, jottei kukaan voisi häiritä uniani.

Photobucket

Illaksi oloni helpotti, pystyin tekemään jopa hieman töitä koneellani. Minulla oli oma mallitoimisto Abigail Garnerin mallitoimisto, toimin samalla myös mallina. Luin tietokoneelta pari hakemusta, jotka olivat tulleet henkilöiltä, jotka hakivat toimistooni. Suurimman osan hylkäsin, mutta otin kaksi ehdolle, he saisivat tulla huomenna koe-esiintymään, joko minulle tai Peytonille, joka oli työkaverini.

Seuraavana aamuna:

Photobucket

Oloni oli edelleen heikko, mutta koska en ollut oksentanut pakotin itseni töihin.

Photobucket

En tiennyt oliko fiksua lähteä töihin oksennustaudissa, jos vaikka oksentaisin kesken kuvausten... No toivottavasti niin ei käy.

Photobucket

Työpaikalleni ei ollut pitkä matka, vähän yli kilometri. Kävelin töihin, vaikka minulla olisikin isän vanha Ferrari käytettävissäni, mutta oli niin kaunis päivä. Kävelin hääliikkeen vierestä, joka oli aivan kylki kyljessä toimistoni kanssa. Ihastelin vaaleanpunaisia seiniä ja valkoisia kalusteita, en ollut koskaan käynyt liikkeessä, mutta haluaisin.

Photobucket

Pian saavuin tutun rakennuksen eteen. "Ah, ihanaa päästä töihin..." Tuumin mielessäni ja kävelin ovista sisään.

Photobucket

"Huomenta Jeff!" Sanoin iloisesti ja rutistin Jeffiä. "No huomenta. Olit eilen poissa? Täällä oli täysi kaaos päällä eilen..." Hän päivitteli minulle.

Photobucket

"Nyt täällä ainakin näyttää olevan tilanne hallinnassa." Hymyilin ja katselin työkavereideni uurastusta. "Juu-u, heti kun he näkivät sun tulevan..." Jeff naurahti. Jeff on työpaikkamme uusin ja nuorin työntekijä, hän lähinnä siivoilee ja korjailee koneita, mutta on silti äärettömän tärkeä tukipylväs meille. "Jaa, olen kuitenkin toimistossani, jos joku tarvitsee." Huikkasin ja kävelin portaat ylös huoneeseeni.

Photobucket

Ryhdyin heti järjestämään uutta casting-tilaisuutta.

Photobucket

Katsoin aina välillä kelloa, "Niiden mallien olisi pitänyt jo tulla..."

Photobucket

Puoli tuntia myöhemmin summeri soi ja sisään astui todella vaalea tyttö. "Eikös teitä pitänyt olla kaksi?" Kysyin ihmeissäni. "Wilma sairastui, eikä hän pääse tulemaan." Tyttö vastasi. "Jaa... No hauska tavata..?" Sanoin ja suukotin tyttöä poskelle. "Elle, olen Elle." "Selvä, Elle. Mennäänpäs tuonne kameran eteen sitten." Hymyilin.

Photobucket

Huoneessa oli lavastettu keittiö, useita vaaterekkejä, peili ja meikkauspöytä.

Photobucket

Kävelin tottuneesti huoneen toiseen päähän ja kehotin Elleä vaihtamaan vaatteensa sermin takana.

Photobucket

Ellen vaihdettua vaatteet tartuin kameraan ja rupesin sanelemaan käskyjä, Elle teki kaiken täydellisesti ohjeideni mukaisesti ja poseerasi. Ensimmäisissä kuvauksissa mainostettiin kahvia.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

"Selvä, valmista tuli. Vaihdetaan vaatteet, niin kutsun pojat kokoamaan uudet lavasteet."

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Toiset kuvaukset mainostivat uusia maalipinnotteita puulle. Kun kuvaukset saatiin päätökseen halasin Elleä hyvästiksi, annoin korttini ja kutsuin tulemaan uudestaan. Hän oli ehdottomasti listoilla.

Photobucket

Istuin tietokoneellani vielä illallakin, muokkasin kuvia ja vastasin hakemuksiin. Jaloitellakseni hieman päätin soittaa Rexille.

Photobucket

"Hei, Aby täällä. No hei! Piti vaan sitä kertoa, että menee taas ylitöiksi, turha odottaa illalliselle siis. Minulla on nimittäin vielä yhdet kuvaukset. Ai sinulla on kokous? No sittenhän et ole yksin kotona. Tilataan vaikka pitsat, kun tullaan kotiin, lupaan korvata tämän."

Photobucket

"Ai niinkö ajattelit, no katsotaa nyt..." Naurahdin. "Nähdään pian! Heippa, hyvää kokousta kulta!" Sanoin ja laskin luurin. Venyttelin käsiäni ja menin kuvaushuoneeseen vaihtamaan vaatteita.

Photobucket

Hiukseni suoristettiin ja vaatteeni vaihdettiin alusvaatteisiin. poseerasin parhaani mukaan kuvaajalleni Bartille.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Kuvausten loputtua kiitin Bartia ja vaihdoin takaisin arkivaatteisiini.

Photobucket

Vihdoin rankan ja pitkän työpäivän jälkeen lähdin kävelemään kotiin päin, rakastin yöllä kävelemistä, vaikka eihän nyt ollut yö, kello oli vasta 23:04.

Photobucket

Kuten sanottu, rakastin yöllä kävelemistä, paitsi sitä kohtaa, jolloin ohitin pummialueen, bussipysäkin, tai baarin. Tänään oli vuorossa bussipysäkki. Siellä oli se sama koira, johon törmäsin aamulla ja nuhjuiseen pyjamaan pukeutunut mies.

Photobucket

"Iltaa." Mies sanoi, käännähdin mieheen päin ja toivotin hänellekkin hyvät illat.

Photobucket

"Liikenisikö sinulta yhtään rahaa minulle?" Mies kysyi. "Vaikka liikenisikin niin miksi minä tuntemattomille ojentelisin rahojani, kun voisin käyttää ne itsekin?" Kysyin piikittelevästi mieheltä ja astuin lähemmäs.

Photobucket

"No tutustutaan, niin en ole sinulle enää tuntematon." Mies sanoi. "Jaahas, minä voin aloittaa. Olen Abigail Garner ja sinä olet?" Vastasin.

Photobucket

"No?" Kysyin. "Itsehän halusit tutustua, vastaa nyt jotain." Ohjeistin miestä, jonka kasvot vääntyivät järkyttyneeseen ilmeeseen.

Photobucket

"Abigail..?" Mies toisti. "Mitä? Niinhän minä sanoin, Abigail. Mikä sinun nimesi on? Vastaa nyt vaan, en mä pure." Käskytin.

Photobucket

"Se Abigail? Abigail Caitlyn Garner? Mexicosta?" Mies kyseli.

Photobucket

"Miguel?"

♣   ♣   ♣   ♣

Tadaa! Siinä oli nyt osa kaksi! Toivottavasti tykkäsitte : D Jätinkö edes vähän jännään kohtaan? ^^ Muahahahahahhaa! No eiii... Nyt toivoisin kuitenkin paljon... KOMMENTTEJAAAH! :-----DDD

-Lynette

tiistai, 20. huhtikuu 2010

Osa 1. Totuus.

Photobucket

Tästä se sitten alkaa, uusi legacyni! En malta odottaa, että pääsen pelaamaan toista osaa, mutta ensin pitää kai saada tämä valmiiksi. Osassa on sellaiset 80 kuvaa, eli ihan peruspitkä minulle. Myönnän että osa on vähän pikaiseen sutaistu, mutta en pystyny parempaan tällä kertaa :-----(( Lukemisen jälkeen voittekin sujauttaa kommenttinne mukaan ;)

Perheen historia:

Photobucket

"Tässä olen minä. Abigail Caitlyn Garner, 16-vuotias Meksikossa asuva tyttö. En ole mikään maailman nätein, ilmehän sen jo kertoo. Tässä kuvassa työskentelen juuri perheemme kasvimaalla."

Photobucket

"Tämä tässä taas on äitini Rosalita Sierra. Aivan, meillä on eri sukunimi. Olen nähkääs sijaisperheessä, oikeat vanhempani lykkäsivät minut tänne oikean isäni firman mennessä konkurssiin. He menettivät kaikki rahansa ja päättivät antaa minut Meksikoon, heidän tuttavaperheensä hoiviin. Olen hyvin onnellinen täällä, enkä edes kaipaa oikeita vanhempiani, enhän muista heistä mitään, olin silloin vielä niin pieni..."

Photobucket

"Keitä nämä sitten ovat? He ovat pikkuveljiäni, oikeat kauhukaksoset. Carlos ja Antonio Sierra, rakastan heitä kovasti, vaikka he osaavat ärsyttää, keksivät ties minkälaisia kepposia ärsyttääkseen muita ja nauravat vain päälle. Ehkä he siitä aikuistuvat kasvaessaan... Toivottavasti."

Photobucket

"Hän... Hän on isäni. Javier Sierra, hän on harvoin kotona, mistä olen kiitollinen. Silloin kun hän on kotona, hän vain hakkaa minua ja käskee. Abigail tee tuo, Abigail siivoa tuo, Abigail sitä, Abigail tätä! Vihaan häntä, mutta äitini rakastaa häntä siitä huolimatta mitä hän tekee minulle."

Photobucket

"Paras viimeiseksi. Tämä komistus on serkkuni Miguel Sierra, eikö olekin komea? Tämän miehen aion vielä joskus viedä alttarille kanssani, hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Häntä minä rakastan. Äitini Rosalita ja isäni eivät kylläkään tiedä suunnitelmistani mitään, mutta parasta pitääkkin se omana tietonani."

Photobucket

"Ja täällä me asumme, kaikki me kuusi. Ei mikään palatsi, vai mitä? Kelpaa minulle."

Photobucket

Photobucket

"Sisältä rötiskö näyttää tältä."

Nykyaika:

Photobucket

Oli jälleen iltapäivä, jälleen aika siivota siis. Aloitan työni aamulla pellolla ja siirryn sitten sisälle hoitamaan kotitöitä.

Photobucket

Teen kaiken mitä käsketään, vieläpä hymyissäsuin. Ei minulla muutakaan tekemistä ole kuin siivota. Välillä tympii se ainainen puunaus ja puutarhanhoito, onneksi sunnuntai on lepopäivä ja silloin unohdetaan kaikki kotityöt sun muut.

Photobucket

Tiedättekö miksi teen kaikki työt kiltisti ja tottelen jokaista käskyä kuin koiranpentu? No, minä kerron.

Photobucket

Kun olen tehnyt kaikki työt...

Photobucket

...minua odottaa palkinto.

Photobucket

Palkinto jonka avulla jaksan koko päivän rehkien ja puhkien. Palkinto, jota odotan tunnista toiseen.

Photobucket

Silloin kun kaikki ovat nukkumassa ja on hiirenhiljaista, hiivin takapihalle odottamaan...

Photobucket

...kunnes odotukseni palkitaan.

Photobucket

"Miguel, rauhoitu. Joku voi kuulla meidät." Kuiskasin sähähtäen ja vilkuilin hädissäni ympärilleni. "Tuo on ihan tyhmää, olemme piileskelleet tällä tavalla jo puoli vuotta, luuletko että juuri tänä iltana joku herää, vaikka niin ei ole tapahtunut koskaan." Hän sanoi ja sipaisi käsivarttani. Tartuin Miguelin käteen ja vedin sen poskelleni.

Photobucket

"Taidat olla oikeassa, hermoilen turhaan..." Sanoin, mutta kuiskasin edelleen. "Niin sitä pitää." Miguel kannusti. "Tule." Hän sanoi. "Minulla on jotain näytettävää."

Photobucket

"Saako jo avata?" Nurisin Miguelille kärsimättömästi, hän oli taluttanut minut kauas talosta, paikkaan joka tuoksui kostealle ruoholle ja sateelle."Pieni hetki vielä." Miguel sanoi kauempaa. Kuului kilinää, sitten askeleet siirtyivät taakseni. "Saa avata..." Miguel kuiskasi korvaani ja astui askeleen taaksepäin.

Photobucket

Näin edessäni upean maiseman. Kynttilöitä, ruokaa, shampanjaa... "Miguel! Mi-mitä... Eihän sinun... Minä olen..." Sopersin ja annoin katseeni kiertää. "Niin minä vähän ajattelinkin." Miguel naurahti ja pian tunsin hänen lämpimän vartalonsa minua vasten, hänen halatessa minua.

Photobucket

"Miten sinulla on varaa tähän?" Kysyin häneltä ja erkaannuin Miguelista hieman nähdäkseen tämän silmät. "Älä siitä huolehdi, olen hoitanut kaiken, nyt saat luvan vain nauttia." Olisin kysynyt vielä pari kysymystä lisää, mutta onnistuin jotenkin hillitsemään itseni.

Photobucket

"Hyvä on, minä nautin."

Photobucket

Kun olimme nauttineet hyvin pienen osan ruoista siirryimme makoilemaan maahan. Huokaisin hiljaa, katsellessani ylös tähtiin. "Mitä?" Miguel havahtui huokaistessani. "Ei mitään, mietin vain kuinka ihanaa olisi, jos saisimme olla koko ajan näin, ilman hiiviskelyä, salailua, tuntien odotusta, teeskentelyä..." Hymähdin hieman ja käperryin Miguelin viereen.

Photobucket

"Lupaan... Että joskus vielä saamme olla niin, vain me kaksi." Miguel kuiskasi. "Vannotko?" "Vannon."

Photobucket

"Tämä, minkä juuri tulen tekemään, on vain alku, lupaukseni alku." Miguel sanoi ja polvistui maahan. Nousin seisomaan ihmeissäni ja kuuntelin hänen asiansa.

Photobucket

"Abigail Garner..." Miguel aloitti. "Niin?"

Photobucket

"Tuletko vaimokseni?" Silmäni meinasivat pullahtaa kuopistaan, kun näin sen kimaltelevan timantin edessäni. "Mi-mi-minä..." Änkytin ja tuijotin timanttia. "Tulen." Sain kakistettua.

Photobucket

Miguel pujotti sormuksen nimettömääni ja se sopi kuin valettu. "Se... Se on ihana." Henkäisin ja ihastelin kaunista timanttia, kauniissa kultaisessa renkaassa.

Photobucket

"Minä rakastan sinua Miguel!" Huudahdin ja hyppäsin hänen kaulaansa. Painoin varmaan tonnin, mutta viis veisasin siitä, minä totta vieköön rakastin häntä. "Samoin, samoin." Hän naurahti takaisin.

Kolmen viikon kuluttua:

Photobucket

Seuraavat viikot vietin työskennellen ahkerasti, tein hommat entistä paremmin ja puunasin joka nurkan kiiltäväksi, lisäksi hyräilin samalla. Miguel saattoi välillä naurahtaa höpsölle käytökselleni, mutta muut hädin tuskin kiinnittivät huomiota minuun.

Photobucket

Seisoin lammen reunalla kalastamassa pienestä lammestamme. Varpaani lilluivat viileässä vedessä, hiukseni heiluivat tuulessa ja viheltelyni kuului varmasti naapuriin asti. Toivoin saavani edes pari kalaa, voisin valmistaa herkullisen aterian niistä... Mietteeni keskeytti auton moottorin hurina. Punainen urheilu-auto vilahti silmäkulmastani. Tiputin ongen siihen paikkaan ja käännähdin ympäri katsomaan, ketkä tuolla autolla saapuivat.

Photobucket

Autosta astui mies ja nainen. Molemmat todella hyvin pukeutuneita ja rikkaan näköisiä. "Ollaankohan me nyt ihan oikeassa paikassa..?" Nainen kuiskasi miehelleen, joka vakuutteli vaimonsa asiasta.

Photobucket

He katselivat taloamme halveksuvan näköisesti ja hiljaa arvostelivat sen vikoja toisilleen kuiskaten. Se sai minut todella vihaiseksi. Keitä he olivat meitä arvostelemaan?

Photobucket

"Voinko auttaa jotenkin?" Kysyin tiukasti heiltä. "Kyllä... Luulen niin. Etsimme Abigail Garneria, asuuko hän täällä?" Mies kysyi.

Photobucket

"Minä olen Abigail, mitä asiaa?" Kysyin mieheltä, vilkaisin naista joka vain peilaili itseään, eikä edes sanonut hei, toisinkuin mies. "Ahaa! Sepä mukavaa... Jennifer!" Mies huudahti vaimolleen.

Photobucket

"Niin rakas?" Nainen kysyi ja heitti taskupeilinsä auton ikkunasta sisään. "Tässä on tyttäremme." Hän sanoi vaimolleen. "Mielenkiintoista... Ainiin! Minä olen Jennifer Allyson Garner, sinun äitisi ja tässä on sinun isäsi Stanley Fred Garner. Olemme oikeat vanhempasi ja tulimme hakemaan sinut takaisin kotiin." Jennifer hymyili ystävällisesti minulle.

Photobucket

"Aivan." Sanoin. "Mutta ehkä teidän olisi nyt parasta vain lähteä..." En uskonut sanaakaan heidän puheistaan, vaikka olikin epäilyttävää, että he tiesivät nimeni, näyttivät minulta, tiesivät missä asun... Okei, ehkä he tosiaan olivat vanhempani.

Photobucket

"Emme me ole mitään hulluja, emmekä todellakaan ole lähdössä ennenkuin saamme sinut kotiin kanssamme. Sinun 'vanhemmillasi' ei ole mitään papereita tai oikeuksia sinulle, sinä vain asut täällä, siinä kaikki." Stanley sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin. "Uskon." Sanoin hiljaa, olin järkyttynyt. Nuo ihmiset tulevat tänne ja yrittävät riistää minut omasta kodistani.

Photobucket

"Te ette ole viemässä tytärtäni yhtään minnekkään, vaikka teillä olisi minkälaiset paperit ja oikeudet, te ette rakasta häntä toisinkuin me. Te hylkäsitte hänet tänne ja te jätitte hänet ventovieraiden hoidettavaksi! Te ette vie Abigailia!" Rosalita syöksähti paikalle, kuin tilauksesta.

Photobucket

"Luuletko tosiaan niin?" Jennifer kyseenalaisti Rosalitan sanat ja sai tämän näyttämään pieneltä kuin muurahaisen siinä ylvistellessään. "Luulen!"

Tunnnin kuluttua:

Photobucket

"Onko kivaa päästä näkemään uusi kotisi pikku-Aby?" Stanley leperteli minulle kuin pikku vauvalle. Pysyin hiljaa, sillä en halunnut alentua vastaamaan tuolle miehelle. Kihisin kiukusta, painoin huuleni toisiaan vasten ja pinnistelin vastaan sanatulvalle, joka odotti pääsyään ulos. "Hmph..." Pihahdin hiljaa.

Photobucket

"Suoraan sanoen! Ei ole, en tahdo jättää perhettäni ja lähteä teidän kivikovien ihmisten mukaan! Olette vain pinnallisia upporikkaita ihmisiä!" Huusin hengästyneesti ja lopulta pillahdin itkuun. "Itke vaan se helpottaa." Stanley lohdutti minua ja kutsui Jenniferin autoon.

Photobucket

"Se siitä sitten... Tiesinhän minä että jonain päivänä ne haluaisivat vielä Abigailin takaisin."

Aamulla:

Photobucket

Pitkän ja uuvuttavan automatkan jälkeen saavuimme jättimäisen kartanon eteen. Hengähdin hämmästyneesti ja ihmettelin talon suuruutta. Oli kuin olisimme yhtäkkiä saapuneet ihan uuteen maailmaan.

Photobucket

Uudet vanhempani taluttivat minut lasioven eteen ja käskivät tutustua taloon, silläaikaa kun he 'parkkeeraisivat auton'.

Photobucket

Astuin isoon ja kolkkoon taloon, jonka sohvat maksoivat varmasti enemmän kuin Sierrojen talo kokonaan.

Photobucket

Photobucket

Siirryin huoneesta toiseen, jotka olivat toinen toistaan upeampia. Talo oli todellinen unelma.

Photobucket

Viimeinen talon huone oli minun huoneeni, tunnistin sen selvästi, se oli kuin tehty teini-ikäiselle tytölle, sellaiselle kuin minä. Jähmetyin keskelle huonetta, se oli upea.

Photobucket

Huoneessa oli kaikki mistä olisin ikinä voinut edes unelmoida, kaikki oli... Upeaa.

Photobucket

"Ehkä tänne voisi hetkeksi jäädä..." Mietin itsekseni.

Neljän kuukauden kuluttua:

Photobucket

Nojailin puuoveeni ties kuinka monetta kertaa kuukausiin, olin taas riidellyt äidin kanssa ja nyt hän koputteli selän takanani ja yritti saada minut avaaman oven kauniilla sanoillaan ja imartelullaan. Pysyin tiukkana, niinkuin aina, kunnes hän lupasi ostaa minulle parin kenkiä, uuden iPodin, auton, mitä vaan kallista. Silloin annoin hänelle anteeksi. Isäni Stanley sanoi aina, että menisimme pian perikatoon, jos vielä riitelen äidin kanssa.

Photobucket

"Hyvä on, annan anteeksi." Sanoin vihdoin äidille joka epätoivoisesti aneli minua avaamaan oven. "Kiitos, kulta!" Oven takaa kuului. Kun korkokengän kopina kuului kaukana alakerrassa lähdin vihdoin oven edestä. Seisahduin peilin eteen ja poseerasin kauniisti. "Olisi ihanaa olla malli..." Huokaisin ääneen. Olin todella kaunis, en vain ollut tajunnut sitä kulkiessani päivästä toiseen räsyvaatteissa, eikä hoitoaineesta ollut harmainta aavistustakaan. Silloin kuulin koulubussin tööttäävän ulkona, nappasin laukkuni ja juoksin alakertaan.

Photobucket

Heitin laukkuni keittiön nurkkaan ja kaappasin jääkaapista yhden pepsin, sitten otin laukkuni ja jatkoin rauhassa ulos, annoin usein bussin odottaa pihalla. "Muodikkaasti myöhässä" Ajattelin aina.

Photobucket

Ennen kuin astuin bussiin nostin kissani Smittyn maasta maleksimasta ja laskin hänet sisään, sitten vasta saatoin mennä bussiin.

Koululla:

Photobucket

Heti ensimmäisellä tunnilla meillä oli kuvaamataitoa, se on ehdottomasti lempi aineeni, saan rentoutua ja antaa vain pensselin viedä.

Photobucket

Kuvaamataidon opettaja tarkkaili meitä sivusta ja kiinnitti huomionsa erityisesti Brookeen. Brooke oli kuvaamataidon opettajani Gloria Christensenin lempioppilas ja sen kyllä huomasi.

Photobucket

"Työskentelet hyvin tänään, neiti Garner." Säpsähdin, sillä olin niin ajatuksissani maalatessani. "Ai, kiitos vain Gloria." Naurahdin takaisin ja keskitin katseeni maalaukseen.

Photobucket

Pian kaikki saivat maalauksensa valmiiksi. Toivoin omani olevan persoonallinen ja joukosta erottuva, mutta ikävä kyllä meillä kaikilla oli täysin samanlaiset maalaukset, olivathan ohjeet olleet samat. Tottakai Brooke sai eniten kehuja, mikä sai minut ärtyneeksi. "Huomenta hani." Kuului takaani.

Photobucket

"Ai, Rex huo... Mmmhh..." Rex kaappasi minut syliinsä ja suuteli minua tulisesti. Rex on uusi poikaystäväni, en edes kaipaa Miguelia enää, vaikka neljä kuukautta sitten vannoin hänelle rakkauttani ja kihlauduin jopa hänen kanssaan.

Photobucket

"Noniin, hei lopettakaas toi imuttelu. Ihmiset alkaa kohta oksennella." Ivallinen ääni tiputti minut pilvilinnastani. "Krhm!" Rykäisin ja pyyhkäisin suupieliäni. "Hei Melissa." Sanoin ja katsoin vielä nauraen taakseni Rexiin.

Photobucket

Melissa on yksi uusista kavereistani, hän kuuluu viiden koplaamme. Hän on se johtaja, pomo, vaikka hän onkin hiljainen ja usein syrjässä, silti kaikki tottelevat häntä, ei nimittäin ole kiva kun Melissa suuttuu.

Photobucket

Tämä taas on Brooke, hän on joukon pirtein ja aina äänessä, hän on uhkarohkea ja hauska. Kaikkien kaveri.

Photobucket

Ja tämä blondi on Amber. Hän ei ole... Noh, hän ei vaan ole kovin fiksu. Hän on meistä nätein, kaikki pojat ovat aina hänen kimpussaan, Mutta älynlahjoja hänelle ei ole suotu, sillä Amber on usein pihalla kaikesta ja on surkea matikassa.

Photobucket

Ja sitten on Rex. Maailman suloisin poika, huomaavainen, romanttinen, komea, hauska, ystävällinen... Voisin jatkaa tuota listaa ikuisuuksiin. Hänessä on vain yksi huono puoli, hän tulee nimittäin todella helposti mustasukkaiseksi, ihan turhistakin asioista. Jokatapauksessa hän on ihana.

Photobucket

Menimme koko joukku ruokalaan, otimme Rexin kanssa nurkkapöydän kahdelle ja istuimme mutustamaan ruokiamme. Yhtäkkiä poskelleni lensi pala kinkkua Rexin voileivästä. "Reeeex!" Kiljahdin ensin. "Nam, tämä on hyvää, olisi pitänyt ottaa kinkkuvoileipä tonnikalaleivän sijaan." Naurahdin lopulta Rexille. "No saat maistaa tästä vähän lisää." Rex sanoi ja suuteli minua, jolloin sain todellakin maistaa palan Rexin leivästä.

Photobucket

Sillä hetkellä tajusin, etten oikeasti enää edes kaivannut takaisin Meksikoon, en kaivannut enää Miguelia tai Rosalitaa, halusin vain olla täällä. Olla se rikas, kaunis tyttö, jolla on poikaystävä ja joukku kavereita. Sitä halusin.

♣   ♣   ♣   ♣

Siinä oli ensimmäinen osa, toivoisin kovasti kommenttia <3 :) Kiitos!

-Lynette